Kristallien bongauskeikalla jäi pari muutakin tarjokasta mieltä vaivaamaan... Ei ihan yhtä säkenöivää, mutta niin makeaa kuitenkin, että sylttytehtaalle oli palattava.
Niitä on kaksi, iso ja pieni, ja tältä ne näyttävät todella todella lähelle zoomattuina. Joo, eivätkö olekin ihanat!
(Meitsi alkaa jo pikkuhiljaa muistuttamaan pelottavasti Ruutuysin Jorma Pulkkista näine lähikuva-arvuutuksieni kanssa. Griipiä!)
Ja tässä hieman etäämmältä. Parvekelaatikoita siis ovat. Sellaisia valetunnäköisiä, mutta kevyitä. Vanhojen kerrostalojen parvekkeilla joskus vielä näkee. Mukana myös kaidekoukut.
Kunhan kesä saa, tökkäisen näihin pitkän pätkän kukkia miljoonassa eri värissä!
6 kommenttia:
Voin kuvitella noihin ihanan kukkaloiston!
Onpa hienoja laatikoita, tuollaisia minäkin halajaisin Unelmaan :)
Ihanaa lukea näitä innostuneita viherpeukalopostauksiasi :D
Joopa joo, ihan tutuilta näyttävät - meillä oli tuommoiset kerrostalon parvekkeella. Taidetaan olla samaa vuosikertaa minä ja laatikot ;)
Nuo on ihania, just tuollaiset!
Kiitos. Palaan laatikoihin, kunhan kesäkuu saapuu ja kukat saa luvan kanssa laittaa ulos.
Viime yönä näin jo unta puutarhan kukkaloistosta...
Lähetä kommentti